10.6 Santa Monica - Käy!

Vaikka kaikki piti olla edellisenä iltana valmiiksi pakattuna, niin kiire kuitenkin aamulla tuli. Hoppuilu oli kuitenkin turhaa. 7.45 oltiin kentällä ja check-in, sekä turvatarkastus oli hoidettu alle puolessa tunnissa. Jäi siis yli tunti kuitenkin aikaa.
Pariisin kone ei ollut täysi ja saatiin hyvät paikat. Oma penkkirivi exit ovien luona, joten tilaa oli.
Kone lähti 15min myöhässä ja kapteeni kertoi, että odotetaan korjaajaa paikalle, koska yksi ruuvi oli jäänyt hieman löysälle...Se vähän samalla pelotti, mutta nauratti.
Pariisin kenttä tiedettiin etukäteen suureksi, mutta kyllä se silti jaksoi yllättää. Kartassa näytti, että terminaali 2 olisi sellainen pieni ja kätevä.
Todellisuudessa, jouduttiin melkein 10 minuuttia matkustaa bussilla terminaalin toiseen päätyyn Los Angelesin koneen portille. Turvatoimet tuntu olevan Pariisissa paljon kovemmat. Porukkaa otettiin syyniin ja kenkiä läpivalaistiin. Me selvittiin ihan normaalilla läpivalaisulla.
Kiireellä saadaan kyllä takaisin tullessa tulla, jos meinataa ehtiä Helsingin koneeseen. Ainakaan kone ei saa olla myöhässä hirveästi.
LA koneen sisäänheitto oli kyllä sotku. Kaiken väriset ja oloiset hemmot yritti koneeseen joillain käsinkirjoitetuilla passeilla ja todistuksilla. Kanadalaiset kyseli meiltä, että "vieläkö siellä Norjassa savuttaa se tulivuori?" :) Sanottiin, että meidän tietääksemme Norjassa tulivuoret eivät ole vähään aikaan tupruttanut.

Etukäteen hieman kuumotti paikat (keskirivillä 2 keskimmäistä paikkaa) koneessa. Se oli turhaa. Jouduttiin istumaan omilla paikoilla n. 5min kunnes Jereltä kysyttiin, että onnistuisiko siirto käytävän viereen, jotta jonku lapsen ja äidin ei tarvitse istua hajapaikoilla. Ei laitettu vastaan ja helpotti kyllä lentoa huomattavasti.
Koneen viihtyvyyteen oli panostettu. Jokaisella matkustajalla omat skriinit ja kaukosäätimet ja aikaa voi tappaa vaikkapa leffoja tai sarjoja katsomalla, musiikkia kuunellessa, koneen keulassa olevan kameran ja sijaintitietojen seuraamista tai pasianssia tai blackjackia pelaten. Mikäs siinä Prodigyn Fat of The Landia kuunellessa tai Musen musavideoita tsekkailessa :)
Penkki oli kyllä aika kova, mutta toisaalta ton ajan kun koneessa istuu, niin kaikki penkit tuntuvat koulun puupenkeiltä. Mira sai nukutuksi aika hyvin, Jere ei malttanut. Miran unenlahjat johtui varmasti pienestä valkkari tissuttelusta koko alkumatkan. Jere ei alkoholia ottanut vaikka emot ja stuertit yritti sitä väkisin tarjota. Tiukka linja!
Jännää oli, kun pimeetä ei tullut lennon aikana kertaakaan. Kokoajan lennettiin aikavyöhykkeiden mukana auringossa.

Safka koneessa oli erittäin hyvää. Mira söi kanaa ja Jere lasagnea (tärkeetä tietoa!).
Matkalukemisena lennolla toimi Miralla Mötley Cruen stoori ja Jerellä lentokentältä ostettu Jouni Hynysen Kesämies kirja. On muuten Kesämiehen kansi, sellainen, että oli Ranskalaisilla varmasti ihmettelemistä, kun sen repuista kaivoin. Myös Eläkeläisten suuri juopottelukirja on mukana. Ei oikein mitkään romaanit tai dekkarit putoo.
Ainiin. Pariisiin, kun laskeuduttiin, niin Mira totesi kapteenin kuulutuksen jälkeen, että ei varmaan kuulla suomea pariin viikkoon. Noh, Losin koneessa meidän taakse tuli istumaan suomalainen pariskunta. Näkyi ja kuului kauas, että muitakin suomalaisia koneessa. Nauratti. Toisaalta, ihan samaa varmasti ajattelivat meidän olemisesta.

Los Angelesiin saavuttiin ja oli kyllä voittaja olo. Turvatarkastuksien ja kuulusteluiden jälkeen pääsimme vihdoin matkalaukkuhihnalle ja iloksemme huomasimme, että myös laukkumme olivat seuranneet meidän mukana. Terminaalista pamahdettiin kadulle ja liikenteen vilinästä bongattiin autovuokraamon bussikuljitus, joka ajelutti meidät vuokraamon ovelle. Autovuokraamo virkailija oli perus jenkki, joka oli maailman kohteliain ja yritti myydä kaikki
vakuutukset ja edut mitä vaan löytyy. Ei suostuttu ehtoihin, niin kaveri lupasi meille heti paremman auton samaan hintaan. Noh, mikäs siinä. Autoksi valittiin rivistä Chevrolet Malibu ja tietenki musta. Autossa oli avaimet sisällä valmiina ja eikun matkalaukut takakonttii ja portista pihalle. Ei ole kyllä ikinä tullut noin hienolla autolla kurvailtua. 24h matkustuksen jälkeen oli kyllä aika shokki noi 7-kaistaiset moottoritiet, mutta hotellille löydettiin hyvin.

Hotelli on siisti ja kaikinpuolin todella mainio. Omat pihatuolit pihalla ja sisältä juuri remontoidun näköinen keittiöineen. Naapuritontilta löytyy joku Traders Joe supermarketti, jossa käytiin heti turisteina pyörimässä. Huomiota on täällä kiinittänyt heti ihmisten ystävällisyyteen ja avoimuuteen. Tuntemattomat ihmiset kyselee, että miten menee. Kaupan kassallakaan ei tarvitse itse pakata ostoksia, vaan kassa suorastaan vaatii, että saa tehdä sen puolestasi. Hieman hilpeyttä herätti, kun ruokakaupassa pauhaa Beverly Hills kyttä tunnari täysiin ja heti perään Van Halen Jump!

Käytiin pienellä ilta-ajelulla Santa Monican Pierillä (josta blogin otsikon kuva otettu!) ja hieman ihmettelemässä siellä hälinää. Reissu painaa ja yli vuorokausi valvottu, joten hotellille ja iltapalan jälkeen vihdoin unta.

Perkele, ihan kuin olisi Ameriikassa!